Amaryllis, tuo kukka josta en oo koskaan tykännyt. No aloinpa sit tykkäämään :D Löysin joulun jälkeen pari valkoista amaryllistä alesta ja nappasin kainaloon, koska halusin jotain kukkia meidän pöydälle. Jotenkin sitten vaan kävi niin että nää valkoset amaryllikset sulattikin mun sydämen.
Pesin sipuleista mullat pois ja laitoin Riihimäenlasin Ilvestölkkiin. Niin yksinkertainen ja kaunis.Vielä odottelen, että toisetkin vanat vähän venähtävät ja aukeavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita