Minun mummoni tavaroista löytyi myös nämä pienet peltiset "rumat" purkit. Pari kannella ja pari ilman kantta. Yhden kannettpman jätin tuunaamatta, koska sillä on jo käyttötarkoitus ja se ei vaadi kauneutta itselleen. Voin kertoa että tää yksinäinen purkki asuu komerossa ja on syönyt sisälleen nupinauloja. No siis nää kolme saivat siis pitsiä seurakseen.
Peltipurkit, jotka on ollut ihan käden ulottuvilla ja mulle on ollu ihan selvää että ne saa pitsiä seurakseen, mutta en vaan oo sitten koskaan muistanu/jaksanu tuunata näitä.
Käytin tällästä paperipitsiä, koska ajattelin sen lähtevän helposti pois jos joskus sen haluan pois ottaa. En kyllä usko että esim kuumaliima olis ees napannu kovin kovaa kiinni myöskään.
tälläset niistä sitten tuli. Kahdessa isoimmassa on siis kannet ja laitoinkin pitsin juuri niin ettei kansi ryttää pitsiä kun kannen sulkee. En vielä tiedä mihin nää muuttaa mutta luulen kyllä että esille ne pääsevät.
Onpas kauniit purkit nyt pitsin kanssa, mie rakastan pitsiä verhoissa, pöytäliinoissa, sängynpeitteenä ja tyynyissä...kirpparilla olen oikea pitsihaukka ja monta liinaa on löytynyt kirpuilta kotiin, itse kun en osaa pitsiä virkata :)
VastaaPoistaMä oon pikku hiljaa alkanu lämmetä tolle pitsille. Nyt sitä kyllä näkeekin meillä vähän siellä täällä :)
VastaaPoista